Ällötys valtaa mielen ja kielen. Ei tekisi mieli enää mitään, missä on eläintä. Eilen illalla tein oikean herkkukaakaon: maitoa, maitopohjaista kaakaojauhetta, tilkka kookosrommia ja päälle kermavaahtohuntu. Se, että siinä oli kermaa ja makeaa, ei tuntunut lainkaan ällöltä. Ajatus lehmänmaidosta vain alkoi tympäistä oikein ällötykseksi asti.
Olen sellainen ihminen, että kun innostun, innostun kokonaisvaltaisesti, mutta - kuten useille käy - se innostus ei lopahda koskaan kesken. Se vain vähitellen hiipuu tottumukseksi. Nytkin pelkään, että käy niin, etten palaakaan vanhaan, kun kuukausi on lopussa.
Koska, kuten aina, kun innostus on huipussaan, ei malttaisi enää yhtään odottaa, myös nyt on kaamea hinku jo alkaa. Loppuisivat jo ne eläinruoat kaapista! Heti. Mutta koska ällöttää, ei teekään enää mieli tuhota niitä urakalla. Ällötys ei muuten johdu siitä, että olisin herkutellut oikein urakalla. Ei, olen ollut hyvin kohtuullinen ja hieno. Ranskatar, suorastaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti