Syön pikku hiljaa pois veganismin tieltä kaikkea kaappeihin varastoitua eläinperäistä ravintoa ja ihmettelen, miten paljon sitä onkaan. Hankittu ihan vain pahan päivän varalle ja muuten vain. Aikaisemmin en ole juurikaan uhrannut kalliita ajatuksiani sille, onko jossakin ruoassa maitoa tai munaa. Yllättävän monessa on: esimerkiksi monissa tomaattikastikkeissa ja jopa soijanakeissa, joiden kohderyhmänä luulisi olevan juuri vegaanit. Yllättävää oli toisaalta sekin, ettei pähkinävoissa ollutkaan voita ja että rasvatonta majoneesia ei ollutkaan tehty munista, kuten majoneesi yleensä! Laskin eilen, että kaapeissani on 25 sellaista ruokaa, joissa on jompaa kumpaa, munia tai maitoa. Laskin myös, että minun pitäisi käyttää niistä ruokalaji päivässä, jos haluaisin päästä niistä eroon maaliskuun loppuun mennessä.
Paitsi että syön pois eläinperäisiä ruokia, vaihdan samalla ruokatottumuksiani. Join aamulla elämäni ensimmäisen soijamaitoon tehdyn laten ja totesin, että totuttelua se vain vaatii, ei se pahaa ollut. Teehen ripottelin kasvirasvasekoitejauhetta, ja siitä tulikin oikein pehmeän ja samettisen makuista. Tänään syön viimeisen kerran kalaa, sillä jääkaapissa on vielä kimpale uunilohta. Tänään syön myös viimeisen keitetyn munani. Jännittävää, uutta, ihmeellistä! Tuntuu ihmeen hyvältä jättää pois asioita, jotka ennen ovat olleet itsestään selvyyksiä ruokavaliossani.
Minä olen kokeilunhaluinen, siksi kai tähänkin ryhdyn. Salaa toivon innostuvani ja jääväni sille tielle. Ryhtyväni aatteen ihmiseksi. Salaa toivon myös, etten ryhtyisi. Molemmat puolet, superego ja id, itseltäni salassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti