Jos ryhtyisin vegaaniksi, auttaisin luontoa. Varmasti auttaisin itseänikin, olisihan ruokavalioni tasapainoisen parempi. Ettei olisi? Uskon, että vegaani kiinnittää ravintoonsa enemmän huomiota kuin tavallinen sekakäyttäjä. Hölmöhän hän olisi, jos söisi pelkkää makaronia ja ketsuppia, kuten tekevät monet nuoret tytöt, jotka hurahtavat kasvissyöntiin. Vegaanit eivät ole hölmöjä, päin vastoin. He ovat tiedostavia ihmisiä, he ajattelevat asioita eivätkä ota mitään itsestään selvänä. Ottavat vastuuta asioista. Eivät syytä kaikesta yhteiskuntaa ja kurjia oloja, vaan toimivat itse.
Niin minä ajattelen. En ole koskaan kuitenkaan ajatellut, että minä voisin elää sillä tavalla. En saisi koskaan jäätelöä! En leivonnaisia, paitsi jotain ilman munaa lässähtäneitä lättänöitä! En maitosuklaata! En voisi käyttää kahvini kanssa maitoa. Miten kävisi lempijuomalleni latelle? Ei kermalikööriä! Ei pastaa, pestoa ja parmesaania! Ei! Ei! Ei! En saisi käyttää edes villasukkia. Hirvitys!
Silti takaraivossa joku yllyttää: kokeile! Miksi et kokeile? Ole kuukausi vegaanina, sitten voit palata takaisin rasvaisiin jäätelöihin ja voihin, jos vielä mielesi tekee. Minä pelkään, ettei tee mieli, ja mitä minä sitten tekisin? Luopuisin vapaaehtoisesti niin paljosta. Hui.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti